Tänään blogini aiheena on muutos.

Mikäli elämässä tapahtuu jokin käännekohta, joka vaatii muutosta. 

Voin olla tienristeyksessä, josta vie kaksi polkua perille, mutta en tiedä kumpi näistä poluista olisi se oikea, joka johtaisi minut tavoitteeseeni.

Mietin hetken mitä tehdä.

Lähden kuitenkin päättäväisesti matkaan valitsemallani polulla ja ennen pitkään huomaan, että ei tämä polku ainakaan perille vie.

Käännyn  takaisin ja hieman kompuroiden palaan tienristeykseen, josta lähdin.

Mietin, miksi en valinnut toista tietä? 

Aika meni hukkaan.

Tämä aika, joka tässä meni hukkaan varmisti oikean tien. 

Tämä oli sen hinta että pääsin perille.

Tämä niin sanotusti hukkaan menetetty aika voi myös mahdollistaa kokonaan uuden suunnan ja uuden polun jonka luon itse. 

Tämän opetus.

Asiat vain joskus onnistuvat vain erehdysten ja monien epäonnistumisten kautta.

Harvoin onnistumme heti.

Se ei tee minusta kuitenkaan sen huonompaa ihmistä, vaan pidän enemmänkin tätä rikkautena saada kokemus jota ei muuten saisi.

Vastoinkäymiset opettavat pysymään nöyränä ja uteliaana itsellemme. 

Kun synnymme tänne maailmaan, meillä  kaikilla on samat tarpeet ja toiveet.

Tarvitsemme ravintoa, rakkautta ja huolenpitoa.

Kun kasvamme isommiksi, nämä asiat eivät muutu.

Tarvitsemme aikuisinakin ravintoa, rakkautta ja huolenpitoa. 

Saamme sen aluksi vanhemmiltamme tai henkilöiltä jotka kasvattavat meidät aikuisuuteen.

Aikuisena saamme saman itseltämme ja kumppanilta mikäli sellainen on.

Voimme saada lapsena paljonkin rakkautta ja turvaa tai toisinpäin, elämä voi olla turvatonta ja rakkaus vain elokuvissa, joiden pääosassa toivoisit olevan.

Oli kasvatusmallimme mikä tahansa.

 Yleensä lapsena saamamme huomio ja rakkaus eheyttää meidät aikuisena ehjemmäksi persoonaksi niin, ettei turvan ja rakkauden sirpaleita tarvitse enää aikuisena keräillä.

Oli tilanteesi kumpi näistä tahansa, niin muistutan yhden asian jota pystyy harjoittamaan vaikka heti.

Tähän ei edes lapsuuden mallit yllä.

Rakkaus omaan itseesi.

Kun rakastat ensin itseäsi, näin myös riität itsellesi.

Kun osaat rakastaa itseäsi pystyt asettamaan rajoja, jotka ei vie turhaan energiaasi.

Tällä tavalla myös pystyt rakastamaan puolisoasi, lapsiasi ja muita läheisiä täydemmin.

Tämä saattaa vaatia muutosta ajatella asioita.

Joillekin sana itsensä rakastamisesta on kaukainen asia, joillekin luontainen.

Kun tiedämme oman arvomme, asiat tuntuvat helpommilta ja vaivattomilta, vaikka tulisi vastoinkäymisiä.

Kun tiedät, että nyt olisi muutoksen aika.

Niin muista tämä asia.

”Jos et tee muutosta nyt, 

muutut ajan kuluessa sellaiseksi ihmiseksi,  joka et haluaisi olla. ”

Tiedän tämän omasta kokemuksesta käsin ja se on ollut hyvin opettavaista tajuta, tämä näinkin yksinkertainen asia.

Olisiko tämä hetki oikea aika muutokselle?

Ole rohkea, sisukas, usko itseesi ja ennen kaikkea rakasta, syleile elämää, syleile itseäsi ja anna mennä!!

Mikäli teet muutoksen, tee se itsesi vuoksi.

Tällä tavalla muutos on pysyvämpi.

Elämä tapahtuu joka hetki, jokainen hengenveto voi olla uusi alku.

Energistä uutta vuotta teille kaikille!
Tajusin, että onpa tovi taas vierähtänyt tämän blogin päivityksestä.

Koin viime vuonna paljon asioita, joista osa on hyviä ja osa huonoja.
Toki hyvät muistot muistaa yleensä vuosia eteenpäin mutta myös nämä huonommatkin.
Elämää kun ei voi käsikirjoittaa mieleisekseen vaan on oltava kiitollinen jokaisesta hetkestä
mitä saan oppia niin hyvässä kuin pahassa.

Yleensä ajattelen, että ymmärrys tulee siitä, että osaa asettua toisen saappaisiin.
Kyllä tämä mielestäni pätee vieläkin.
Voin asettua toisen saappaisiin, mutta en voi kuitenkaan niillä kulkea.
Meillehän on jokaiselle luotu omat uniikit saappaat. Ne on jokaisella omat ja ainutlaatuiset.
Kukaanhan ei kulje täällä samanlaista reittiä, ei kukaan.
Jos joku siis sanoo, että et ymmärrä minua.
Se ei tarkoita ettetkö haluaisi ymmärtää.
Ei kukaan voi täysin ymmärtää ja samaistua kun ei ole samoilla saappailla kävelty, eikä niin
pidä edes vaatia.
Toisen välittävä läsnäolo saattaa pelkästään riittää.
Kun toinen on lähellä, kuuntelee eikä syyllistä.

Jos kuulut siihen ihmistyyppiin, joka ei pidä vastoinkäymisiä rangaistuksena vaan oppina
tulet elämään paljon täydemmän elämän.
Ihminen joka uhriutuu ja etsii syyllistä omiin vastoinkäymisiin muualta kuin itsestään ei ole
ratkaisu ongelmiin.
Tämä tapa voi tuoda lisää ongelmia.

Ongelmat olisi hyvä kohdata ja ottaa ratkaisukeskeinen rakentava asenne niiden
korjaamiseksi.
Yleensä saatetaan ymmärtää sama asia eri tavalla.
Tai tehdä sama asia eri tavalla, joka voi aiheuttaa minusta turhaakin kitkaa oli kyseessä
työkaveri, puoliso tai anoppi.

Näissä yllä mainituissa tilanteissa kärsivällisyys palkitaan ja kun lopputulema miellyttää
molempia osapuolia ollaan päästy taas askel eteenpäin.
Tällä tavalla ymmärrys lisääntyy ja tuntee toisen ihmisen rajan mitä ei saa ylittää, jotta voi
olla oma itsensä turvallisessa ympäristössä ilman uhkan tunnetta.
Meillä kaikilla on oikeus olla, asua ja elää sellaisessa ympäristössä, jossa voimme toteuttaa
itseä ilman pelkoa.

Toki voi tulla sellaisiakin tilanteita elämässä eteen joille ei voi mitään.
Ne vain tapahtuu ja niihin pitäisi sopeutua.
Joihinkin asioihin varmasti pystyy sopeutumaan, mutta se voi osaltaan olla haastavaa.
Kun aikaa kuluu niistä pääsee vähitellen eteenpäin ja löytää uuden polun kulkea.

Olen itse menettänyt kahden vuoden sisään 4 lasta, jotka eivät kerenneet syntyä. Toisin
sanoen olen saanut 4 keskenmenoa ja nämä ovat myös niitä asioita joita ei voi mitenkään
estää tai suunnitella.
Ne vain tapahtuu odottamatta ja sitten niihin pitäisi sopeutua aina uudestaan, uudestaan ja
uudestaan.
En etsi näihin syyllistä.
Mietin vain välillä näiden pienten enkelilapsien syntymäpäiviä ja millaisia persoonia siellä
olisi ollut.
Se on minun tapani surra ja päästä yli.
Mikäli näistä yli koskaan pääsee.

Sitten yritän olla miettimättä, kun taas jo mietin.
Tämä on arka aihe ja koskettaa syvästi jotka kokeneet saman.
Aina on toivoa ja uskon siihen että meille annetaan se mitä me jaksamme kantaa.

Tämä on asia joka tekee minusta ihmisen, joka arvostaa elämää sellaisenaan ilman
saippuakuplia ja hattaraa.

Elämällä on vielä paljon annettavaa niin minulle kuin sinullekin siellä.

Jos vastoinkäymisiä sataa tuulilasiin.
Käy ne läpi,puhu, puhu ja puhu.
Jos ei ystävälle niin sitten vaikka kultakalalle tai lemmikki marsulle.

Ymmärrä myös, että vastoinkäymisiä tulee jokaiselle enemmän tai vähemmän.
Ymmärrä myös se miten arvokas olet omana itsenäsi!

Tehdään yhdessä hyvää, kun kannamme vastuun omasta hyvinvoinnista ja välitämme sitä
esimerkillä eteenpäin.

Tästä on hyvä jatkaa tätä vuotta, levollisena, uteliaana ja avoinna kaikelle uudelle elämälle!
Aurinkoisin terveisin
Jonna Hytönen

Moikka!

Ihanaa uutta vuotta 2023!

Nyt kun vanha vuosi on takana niin katseet siirtyvät tulevaan.

Mitä uusi vuosi mahtaakaan tuoda?

Osalla saattaa olla jo suunnitelmia, mutta osalla ei.

Minulla on suunnitelmia ja aika näyttää miten ja millä aikataululla ne toteutuvat.

Meillä alkoi uusi vuosi Kuru resortissa. 

Joogasimme, söimme hyvin ja kävimme hoidoissa. Mieheltäni aivan ihana yllätys! 

Tämän parempaa uutta vuotta en olisi voinut toivoa.  Suosittelen paikkaa lämpimästi niille, jotka haluavat lomalta romanttista ja rentouttavaa laatuaikaa. Siellä pidetään vieraista huolta alusta loppuun.

Tuon pienen loman jälkeen oli ihanaa palata kotiin virkistäytyneenä ja levänneenä.

Olin sairastanut koronan juuri pari viikkoa ennen uutta vuotta, niin olo oli enemmän kuin uudestisyntynyt. 

Tajusin yhden seikan, jos jonkun asian on määrä tapahtua niin se yleensä ennemmin tai myöhemmin tapahtuu.

Kun käyn asiaa miettimään, niin minulla voi olla ajatus jostain unelmasta jota ei edes välttämättä uskalla sillä hetkellä unelmoida. 

Se saattaa olla niin iso unelma, että järkikin sanoo että se pitää pilkkoa ja pirstaloida pienempiin osiin.

Mitä sitten tapahtuu?

Tapahtuu kasvaminen ihmisenä henkisesti, koska valmistaudun mielessäni tähän isompaan unelmaan.

Henkinen kasvaminen saattaa lyödä minulta jarrut päälle hetkeksi, koska mukavuusalueen ulkopuolinen oleminen pelottaa.

Kun kasvan tämänkin vaiheen yli ja uskaltaudun epäonnistumisen varjossakin, olen taas askeleen päässä unelmaani.

Silloin, kun usko meinaa horjua tekemiseen ja järki lyö uskoa päähän, niin silloin tulee puoliso/ ystävä joka potkaisee uskoa järkevästi.

Uskon tilalle tulee toivo ja toive unelmasta saa siivet.

Olen taas askeleen lähempänä unelmaa.

Koskaan ei saa luovuttaa. Vaikka luovuttaisikin niin, koskaan ei ole myöhäistä yrittää uudestaan. Mikäli ei ole siltoja poltettu niin kaikki on mahdollista!

Oma arvostus itseään kohtaan terveellä tavalla näkyy kauas.

Elämänjano ja polte elämää kohtaan näkyy kauas.

Ne eivät pelkästään näy, vaan antavat sisimmän syvimmän tarkoituksen elää.

 Elää kohti päämäärää ja unelmaa, joka meillä jokaisella on mahdollista saada.

Saada, kun on oikea aika. Sinä päätät.

Kiitos että olet siellä!

Ihanaa tätä vuotta!

Toivottelee Jonna

Hei vaan!

Ajattelin kertoa teille tänään mielen myllerryksistä ja kuinka mieli vaikuttaa kehoon ja keho mieleen.

Jos nyt luet tätä ja olet myös viime aikoina miettinyt aloittaa terveemmän elämäntavan, niin kysyn oletko aloittanut sen jo?

Jos vastasit että et tai olet yrittänyt mutta et enää jaksanut jatkaa. 

Niin oli syy mikä tahansa, yleensä ne ovat tekosyitä. Tekosyy voi olla myös asian tietämättömyys. Olenko oikealla reitillä? Teenkö asioita oikein että edistyn? 

Tai että teen oikeita asioita, mutta paino ei silti putoa.

 Tietämättömyys voi saada helpommin luovuttamaan.

Ihminen on yksilö ja kokonaisuus.

Jos itse aloittaisin pudottamaan painoa, ottaisin yhteyttä sellaiseen henkilöön jonka tuntisin luontevaksi minulle. Joka olisi sopivan tiukka ja kannustava. Sellaisen joka ymmärtäisi tarpeeni, tavoitteeni ja olisi ennen kaikkea rehellinen.

Mitä enemmän on painoa, sitä pidemmän ajan tarvitsee painonpudotukseen.

Osa saa tuloksia jo sillä, kun antaa ohjelmat käteen. Osalla vaatii enemmän motivaation etsimisessä.

Ajattelepa mielessäsi tästä huhtikuusta esim. puoli vuotta eteenpäin. Silloin ollaan jo syksyn puolella. Kesä on ohi ja odotellaan talvea alkavaksi.

Jos on ylipainoa. Oli se sitten sairaalloista tai lievää ja jatkat samalla kaavalla koko kevään ja kesän tai paremmassa tapauksessa kesällä yleensä vauhti kiihtyy.

Niin edistääkö se terveyttäsi? Tippuuko painosi? 

Tämä kirjoitus on nyt niille, jotka kamppailevat painon kanssa ja haluaisivat päästä joko lähelle normaalia painoa tai normaaliin.

Jos ei tee nykyiseen muutoksia vaan elää niinkuin tähänkin asti niin todennäköisesti paino nousee tai vähintään pysyy samassa. Osa saattaa vaikka miettiä jo, että katsotaan kesän jälkeen. Kun kesä on ohi niin sitten aloitan. 

Miksi ei voisi aloittaa heti. Ruokaa saa syödä kesälläkin ja sitä pitääkin syödä vaikka aloittaisi terveemmän elämäntavan.

Kerron tämän, koska pienilläkin muutoksilla kehon voi saada toimimaan. Se ei vaadi isoja muutoksia tai kitudiettejä. 

Kerron muutamia juttuja mielestä. 

Jokaisella on sisäinen mielen ääni.

Puhuuko se sinulle kauniisti ja tsemppaavasti?

Kun ajattelet mielessäsi, että nyt päätän aloittaa uuden elämäntavan ja haluan voida paremmin. Mitä sisäinen mielesi siihen vastaa? 

Vastaako se esimerkiksi että hieno homma, nyt ei luovuteta!

Vai kenties tuleeko sieltä torjuva vastaus tyyliin,  mitä luulet itsestäsi? Luovutat kuitenkin etkä pääse maaliin.

Voit opettaa mieltäsi puhumaan sinulle kauniisti. 

Seuraavaksi kun päätät tehdä jotain hyvinvointisi eteen niin älä anna edes mahdollisuutta negatiivisen äänen puskea läpi!

 Puhu itsellesi kauniisti ja näin annat mahdollisuuden paremmasta avautua.

Kun käyt keskittymään jo ajatuksen tasolla positiivisiin asioihin, niillä on taipumus toteutua!

Usko siihen että autat itseäsi ja sinun ei tarvitse tehdä ensin jotain että ansaitset jotain.

Kun mieli on valmiina niin teot tulevat kuin itsestään.

Mieli ohjaa tekoja ja teot mieltä. 

Myöskin tekemättä jättäminen jossain asiassa mikä olisi pitänyt tehdä voi ohjata mieltä ja lannistaa.

Älä anna itsesi lannistua. Asiat tapahtuvat juuri sillä aikataululla kun itse niin päätämme. 

Opettele olemaan itsellesi armollinen. Se ei tee sinusta huonompaa ihmistä vaikka emme jaksaisi kaikkea mitä toiset jaksaa. Olemme yksilöitä ja sisäistämme asioita kukin omalla tavalla ja vauhdilla.

Meille saattaa tulla myös hetkiä, jolloin suremme esimerkiksi läheistä ihmistä joka menehtyi tai parisuhteemme on päättynyt. Näille täytyy antaa aikaa ja silloin ei itsensä kehittäminen ole ekana mielessä. Kun mieli on käynyt riittävän surutyön, olemme valmiimpia uudelle.

Se, että milloin surutyö on tehty riippuu ihmisestä. 

Se, että milloin surun jälkeen voi aloittaa miettimään omaa hyvinvointia on kiinni itsestä.

Elämä jatkuu surunkin jälkeen ja se kasvattaa meitä ihmisenä. Meistä tulee sisäisesti vahvempia.

Terveemmässä elämäntavassa

jos ei pysty esimerkiksi pysymään erossa lauantai pizzasta, niin ei se tarkoita että olet luovuttanut. Se tarkoittaa, että olemme ihmisiä ja jokaisella on varmasti joku pahe mistä ei haluaisi luopua. Ruoka on nautinto ja se on elämässä aika hieno juttu!

Turhan stressin kun poistaa elämästä ja luottaa siihen että nyt on paras hetki uudelle alulle niin hyviä asioita alkaa tapahtua!

Jos haluat päästä ylimääräisestä painosta ja terveemmän elämäntavan niin voin auttaa sinua!

Parhaiten saat minuun yhteyttä kun laitat sähköpostia jonnah.fi sivuillani, jossa on yhteydenottolomake. Kerro tavoitteistasi niin minä teen ohjelmat. Sinulle jää vain toteutus.

Aurinkoisin terveisin Jonna!

Hei kaikille ihanille blogini lukijoille!

Tänään puhun sellaisista aiheista, kun perhe ja parisuhde.

Kirjoitan vain omia havaintoja ja näkemyksiä aiheesta ja näistä saa toki olla eri mieltä.

Kun olin itse pieni lapsi vielä, muistan sen tarpeen tunteen olla rakastettu ja turvassa.

Kasvoin äitini ja kolmen muun sisarukseni kanssa.

Äitini erosi isästä kun olin kaksi vuotta. Sen jälkeen äidilleni maistui kuppi jos toinenkin.

Äitini sairastui alkoholismiin.

Kasvatimme sisarukset pitkiä aikoja toinen toisiamme ja näimme useasti nälkää.

Minä rakastin silloin niitä hetkiä, kun äitini oli kotona raittiina.

Emme saaneet pienenä halauksia tai muutakaan mistä olisin saanut tuntea olevani rakastettu.

 Äitini sanoi rakastavansa minua, mutta muistan vain että niin tapahtui kun hän oli humalassa. 

Ne sanat eivät tuntuneet miltään. Häpesin äitiäni ja häpesin itseäni.

Olisin halunnut pienenä tutut ja turvalliset rutiinit ja raittiin äidin.  Ainoa rutiini minkä lapsuudesta muistan on kun etsimme sisareni kanssa äitiä kuppiloista, jotta saisimme ruokarahaa käydä kaupassa, koska jääkaapissa ei ollut mitään.

Koulunkäyntiin ei voinut keskittyä, kun arkemme oli koko ajan huolta ja pelkoa.

Isämme vei meidät kesäisin välillä mummolaan hoitoon, josta minulle on jääneet ainoat pysyvät hyvät muistot. Mummo oli meille tärkeä ihminen silloin.

Tällainen lapsuus minulla oli lyhyesti kiteytettynä. 

En suinkaan ole katkeroitunut tuosta, miten lapsuuden elimme. Päinvastoin,

opin sieltä paljon hyvää tulevaisuuteeni, jota voi ainoastaan muuttaa.

Tietenkin välillä tulee mietittyä missä olisin nyt jos olisin elänyt normaalin,  turvallisen ja rakastetun lapsuuden? Kirjoittaisinko nyt tässä vai olisinko töissä ulkomailla?

Sen kuitenkin sanon, että minun on nyt hyvä tässä ja olen oppinut arvostamaan itseäni sellaisena kuin olen. En ole täydellinen enkä siihen halua edes pyrkiä. Täydellinen on sana, joka vastaa minulle kuvaa asiasta joka on mennyt niin kuin on suunniteltu.

Lapsuuden jälkeen kun aikuistuin minulla oli pitkään tunne,  että olen hyödytön ja ihmisenä roskaa. En  luottanut itseeni ja en uskaltanut luottaa kunnolla muihin ihmisiin. Olin arka ja ujo. Hieman sulkeutunut ja kärsin ajoittain paniikkikohtauksista ja olin lisäksi lievästi masentunut. Söin silloin suruuni ja siihen tyhjyyden tunteen peittämiseen paljon makeaa.

Kun tapasin lapseni isän noin päälle parikymppisenä, minulle oli tärkeää että mies on luotettava ja turvallinen.

Hain turvan tunnetta rutiineilla ja se asia eheytti minut. Kun tiesin suunnilleen mitä huomenna ja ylihuomenna tapahtuu.

Se lapsuuden hälinä ja turvattomuus opetti arvostamaan turvallista rutiinia eri tavalla. Se on minulle kuin taivaan lahja ja arvokas sellainen.

Minua pystyy ymmärtämään tässä asiassa ehkä vain saman kokenut.

Kun erosin lapseni isästä 15 vuoden yhteiselon jälkeen, minulle oli helpottavaa jatkaa yksin omilla säännöillä.

 Eroa tehdessä päätin jo, että haluan selviytyä tästä niin hyvin ettei lapset joudu enempää kärsimään.

 Onhan ero jo lapsille tarpeeksi suuri trauma. Jos siinä kävisi lasten kuullen vielä mööpeleistä riitelemään tai haukkumaan toista vanhempaa lapsille niin se on melkein sama kuin kääntäisit veistä lapsen haavassa. Minusta se on itsekästä ja lapsellista.

Mikään raha ei korvaa lapsia, mutta lapsille voi jäädä erossa niin pahat traumat ettei siitä  rahalla selviä. 

Minun mielestä minä olen vastuussa siitä, miten sitten omat lapset toimivat vastaavassa tilanteessa. Yleensä oppi tulee vanhemmilta. Siinä ei voi sitten katsoa kuin itseään peilistä silmästä silmään kun lapsi matkii meitä hyvässä ja pahassa.

Minulla oli silloin lapset joka toinen viikko kun asuin yksin. Organisoin aikatauluni niin että en kuormittaisi liikaa itseäni. Lapsi vapaa viikolla tein suurimman osan kotitöistä että minulle jäisi lapsi viikolla enemmän aikaa olla läsnä lasteni kanssa. Minusta homma toimi hyvin. Olin tosi tyytyväinen silloiseen järjestelyyn. Tietenkin vuorotyö on raskasta ja se kuormitti jo pelkästään, mutta en stressannut.

 Jos oli valittamista niin sain katsoa vain peiliin.

 Sain tehdä niin kuin itse halusin ja nautin siitä. Se oli yksi antoisa elämänvaihe myös elämässäni ja lapsilleni on jäänyt sieltä pelkästään hyviä muistoja. Ainakin niin he kertoivat.

Lapsethan sopeutuvat nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Tietysti poikkeuksiakin varmasti löytyy.

Minä aikuisena ajattelen asioita enemmän vaikeimman kautta, lapset ovat niin suoria ja vilpittömiä. Ehkäpä vastuu painaa aikuisena niin paljon, että kaikkea ei voi kovin kevytkenkäisesti ohittaa.

No tästä päästäänkin aasinsiltana seuraavaan vaiheeseen. Uusioperhe arkeen.

Tässä keskiössä näen koko paketin toimivuuden sanalla parisuhde, johon sisältyy toisen kunnioittaminen,

huomioiminen

 ja arvostaminen toista puolisoa sellaisena kuin hän on. Näistä syntyy syvä yhteys ja rakkaus toiseen joka välittyy muuhun arkeen.

Olen oppinut sen tässä uusioperhe arjessa, että parisuhteen toiminta on yhtä kuin perhearjen toiminta.

Meidän perheeseen kuuluu kuusi lasta ja kaksi aikuista, sekä kissa.

Miehelläni on kolme lasta ja minulla kolme. He ovat vuoroviikoin meillä.

Kun meillä on sitten lapsi viikko meneillään, niin huomiosta kilpailee lapset vuorollaan. 

Mutta sehän on ihan normaalia. Onhan heillä ollut ikävä ja se osoitetaan välillä äänekkäillä tunteenpurkauksilla. Minulle on tärkeää että kukin saisi olla omanlaisensa persoona ja kukin tulisi huomioida tasavertaisesti niin hyvin kuin suinkin pystyy.

Ennen tätä en ole elänyt uusioperhe arkea ja tuleehan siinä yhteenottoja väistämättä kun laitetaan kaksi tuntematonta perhettä yhteen ja koitetaan luoda uusia sääntöjä ja soveltaa vanhoja. Asiat toimii ja onnistuu parhaiten silloin kun huomioidaan lapsi viikko arjessa se että ollaan läsnä niin aikuinen lapselle kuin aikuinen aikuiselle. Edes se pieni hetki. Joka päivä.

Kysytään aidosti mitä kuuluu ja kuunnellaan.

Jos ei ole voimavaroja kysyä, niin annetaan edes se hyväksyvä ja arvostava katse toiselle että kaikki on hyvin vaikka väsyttääkin. Jos on niin väsynyt ettei pysty enää katsomaan niin toista voi vaikka hipaista ohimennen kädestä sen merkiksi että olen huomannut sinut ja olet minulle tärkeä.

Jos toista yrittää muuttaa joksikin sellaiseksi mitä ei ole, niin siitä syntyy herkästi riitaa. Tietenkin, koska toinen käsittää sen ettei tule hyväksytyksi sellaisena kuin on.

Meillähän on kaikilla oikeus olla omanlaisensa persoona ja se on kaikilla ihmisillä enemmän kuin oikeus.

Mitä paremmin oppii ratkomaan ongelmia uusperheessä sitä paremmin se menestyy, mutta niitä ongelmia ei voi ratkoa kenenkään kustannuksella. Ei lasten, eikä aikuisten.

Meillä neuvotellaan alituiseen säännöistä ja niiden pitämisestä. Jos jokin ei jostain syystä sovi toiselle, niin niistä pitää neuvotella. Toista ei saisi missään tapauksessa ignoorata tai jättää asiaa roikkumaan. Tulee niin äkkiä uusi asia ja ongelmatilanne että kaikki pitäisi mahdollisuuksien mukaan hoitaa niin pian kuin suinkin pystyy. 

Elämä on aina uuden oppimista, mutta oppiminen tapahtuu aina jokaisen omalla ehdolla.

Kaikilla pitäisi olla sopivasti töiden/koulun ohella omia harrastuksia ja parisuhdeaikaa. Sillä reseptillä toimii arjen pyöritys kuin itsestään pakottamatta.

Tärkeimpänä mitä itse pidän kun päivä on ohi on kun pääsee rakkaan viereen kellahtamaan, tuntea käsi kädelläni ja nukahtaa sydän täynnä rakkautta ja olla juuri tästä hetkestä niin kiitollinen. 

Niin kuin pienenä lapsena haaveilin nyt olen rakastettava ja turvassa.

Ihanaa jos jaksoit lukea loppuun!

Terveyttä,rakkautta ja hivenen glitteriä elämääsi toivotan!

Ystävällisesti Jonna.

JonnaH blogi 7

Hei vaan täältä sohvan pohjalta!

Miksi aloitin blogini tuolla lauseella, johtuu siitä että olen ollut flunssassa ja kuumeessa kohta kaksi viikkoa. Edelliseen kirjoitukseeni on vierähtänyt jo tovi ja nyt on hyvä hetki taas kirjoittaa.

Sairastelen omasta mielestäni todella harvoin.

 Kun lapset olivat pienempiä, minulle tarttui silloin lähes jokainen flunssa.

Nyt olen ollut ihmeissäni tästä kaksi viikkoa kestäneestä taudista, kun yleensä flunssakin kestää parhaillaan vain viikon.

Tiedostan, että emme ole koneita ja nyt pitäisi vain levätä. 

Tällaiselle liikkuvalle ihmiselle tämä seisahtuminen on haasteellista.

Aloitin harrastefutiksen naisten pu-62: ssa kesällä ja meillä olisi ollut ensimmäinen turnaus Espoossa lokakuun lopulla. Odotin tätä turnausta kuin lapsi jouluaattoa! 

Minulle oli tullut flunssan kaltaisia oireita muutama päivä ennen tätä turnausta ja ajattelin,  että kyllä tämä menee levolla ohi ennen viikonloppua.

Vaan eipä mennytkään ja jouduin kirjoittamaan viestin joukkue kaverille että en pääse mukaan.

 Vaikka mieli koitti kamppailla vielä järkeä vastaan ja se jos mikä turhauttaa! 

En tiedä pääseekö tästä jyvälle, mutta tarkoitan tuolla sitä, että mieli haluaa niin kovasti ja järki huutaa ei onnistu!

Loppu pelissä ajattelin, että tällä on pakko olla jokin syvempi tarkoitus.

Tällä tavalla saan niin sanotusti huijattua itseni ja mieleni keskittymään seuraavaan tulevaan turnaukseen ja vaiheeseen elämässä.

Muutenkin, kun elämässä tulee asioita joille ei voi vain mitään itse tehdä, tämä vertaus käy myös sinne.

 Aina kun tulee jotain negatiivista tai vastoinkäymisiä elämässä,  niin sillä on jokin opetus. 

Vastoinkäymiset opettaa minua yrittämään kovemmin, olemaan nöyrempi ja kiitollisempi.

Kiitollisempi siitä, mitä minulla jo on. Koska asiat voisi aina olla huonomminkin.

Kun tämä flunssa hellittää, olen kiitollinen siitä että saan olla taas terve. Tehdä asioita joita ei kipeänä voi tehdä ja nauttia niistä kaksin verroin enemmän!

Kun sairastumme tai joku lähipiiristä sairastuu, niin se ei välttämättä ole rangaistus vaan opetus. 

 Näille kun ei oikeastaan voi mitään, mutta nämä voivat muuttaa miten ajattelemme asioista ja sitä kautta toimintaamme tulevaisuudessa pysyvästi.

Pysytään terveenä ja jos sairastumme, siihen voi kätkeytyä jokin opetus!

Aurinkoisin terveisin Jonna!

Hei Kaikille!

Kiva kun tulit lukemaan blogiani! Tänään aion kirjoittaa juoksemisesta.

Käyn juoksemassa välillä, kun siitä tulee vaan niin hyvä olo ja lenkin jälkeen mua on vaikeaa saada huonolle tuulelle.

Kirjoitan omakohtaisia kokemuksia, miten sinä voisit matalalla kynnyksellä lähteä lenkille.  

Ensiksi kun mietin lenkille lähtöä, tsekkaan millainen ilma ulkona ja valitsen vaatteet sen mukaan. Juoksuun käy kesällä shortsit, trikoot tai verkkahousut. Itse juoksen yleensä trikoilla. Kylmemmillä ilmoilla laitan lämpötrikoot ja säärystimet. Yläosassa voi olla juoksupaitaa pitkä/ lyhythihaista, tuuli- tai verkkatakkia. Päähän pipo tai panta talvella ja lippis on hyvä kesällä.

Juoksukenkien ei tarvitse maksaa mansikoita vaan alkuun pääsee vaikka ihan normi lenkkareilla kunhan ne ei vaan hierrä mistään. 

Toki hyvät juoksukengät tekee juoksusta nautinnollisempaa ja niihin kannattaa satsata jos pystyy.

Seuraavaksi suunnittelen päässä minkälaisen reitin meinaan juosta ainakin suunnilleen. Se helpottaa lenkille lähtöä huomattavasti.

Sitten laitan musiikit korville ja lähden tosi kevyellä askeleella aluksi, että kehoni lämpiää ja voin tunnustella fiiliksiä koventaa jossain vaiheessa vauhtia. Alkuun käy myös reipas kävely ja kun keho on lämmin, voi ottaa hiljakseen omaan tahtiin juoksuaskelia. Alkuun voi hölkötellä ihan vaikka kävely vauhtia, että saa omaan juoksutyyliin tuntumaa ja voi vain fiilistellä maisemia.

Paras mittari mitä itse käytän lenkillä on, että pystyy puhumaan juostessa. Jos syke nousee liian ylös niin että hengästyn, on vauhtia silloin liikaa. 

Juoksuasento on itselläni vähän eteenpäin pyrkivä ja lantio on yläkehon alla suorassa. 

Polvet ja varpaat samassa linjassa, hartiat vähän rentoina takana. 

Kun keho on lämmin niin juoksu alkaa tuntumaan tosi miellyttävältä.

Alku lenkin ei tarvitse olla pitkä, jos tuntuu että kunto ei vielä riitä. Mutta takaan sen, että kunto nousee nopeasti kun jaksat tehdä lenkkejä säännöllisesti.

Jos juoksee vaihtelevassa maastossa jossa on mäkiä, niin itse pyrin hieman hidastamaan mäkeen vauhtia ja keskittymään asentoon, ettei yläkeho kippaa liian eteen. Koska jos juoksen etukumarassa mäkeen niin hapenotto vaikeutuu ja käyn helposti puuskuttamaan ja haluaisin luovuttaa. Jos kuitenkin tuntuu siltä että ei jaksa välillä juosta, niin kävelee hetken niin että hengitys hieman tasaantuu ja aloittaa taas kevyesti juoksemaan. Pääasia on, ettei keho kerkeä jäähtymään liikaa kävelyn aikana, koska silloin on vaikeampaa jatkaa juoksemista.

Pääasia kuitenkin on, että tekee oman fiiliksen ja kunnon mukaan. Liian kova repiminen alussa saattaa tappaa motivaation kokonaan.

 Huonoin lenkki on lenkki, jonka jättää tekemättä! Tsemppiä juuri sinulle!

Lenkki terveisin Jonna!

Hei ihanat!

On tapahtunut viime aikoina paljon asioita, nimenomaan hyviä asioita. On tapahtunut päätöksiä ja paljon oppimista. Minusta tuntuu, että palaset alkaa löytämään paikkaansa. Nämä palaset, jotka aiemmin leijaili jossain ulkoavaruudessa poissa todellisuudesta, juuri nämä palaset ovat tulleet tietoisuuteen ja sydämen painovoiman avulla elämän tähtikartta alkaa muodostumaan. 

Se tunne, kun tuntee että voi auttaa jotakuta niin henkisesti kuin fyysisesti.Se tunne antaa sisäistä energiaa kehittää itseäni enemmän ja sillä tunteella opin itsestäni puolia mitä muut eivät näe.

Olla täysin läsnä ja hallita itseään sydämestä käsin, antaa se avaimet oveen jossa asuu todellisuus. Todellisuus tulevaisuudesta, rakkaudesta ja haaveista.

Kun tulee hetki elämässä, että pitää valita kahden asian välillä. Niin mitkä on ne seikat, jotka vaikuttavat päätöksiisi? 

Itsellä tulee mieleen oma onnellisuus ja lapset/perhe. En usko että kukaan elää täällä täysin ongelmatonta elämää, sellaista ei näe edes elokuvissa. 

Ongelmat on tehty ratkaistaviksi ja opettamaan meitä ihmisinä. 

Se, mitä sanomme tänään tai miten toimimme tänään vaikuttaa huomiseen jollain tasolla. Minusta tuntuu että kaikella mitä sanon tai teen, rakentaa minua itseäni pala palalta kohti sitä miksi haluan kasvaa. 

Jos minulla olisi kristallipallo, ja näkisin tulevaisuuteen..hmm..minusta meillä kaikilla on tavallaan sellainen. Se, miten ajattelee itsestään ja miten uskoo itseensä ja siihen että on arvokas sellaisena kuin on..on yhtä kuin katsoisi kristallipalloon ja näkisi tulevaan.

Kun minulle tulee huono päivä ja mieli on muutenkin silloin alavireinen, niin yritän vain ajatella että huominen on varmasti parempi ja en kamppaile sitä tunnetta vastaan pakolla.

Huonoja päiviä on pakko olla, että olisi hyviä ja loistavia päiviä! 

Huonokin päivä voi olla myös hyvä ja hyvä päivä voi olla huono. 

Kaikki on itsestä kiinni.

Ihanaa kevään odotusta kaikille toivottaa Jonna!

Elämää ohjaa rutiinit ja minä rakastan rutiineja. Tykkään kyllä välillä poiketa rutiineista, koska silloin voin ajatella muuta kuin esimerkiksi työtä tai kotihommia.
Mutta miksi se on minulle välillä niin vaikeaa irrottautua arjesta kun avautuu mahdollisuus siihen? Olen tullut siihen tulokseen, että mitä hektisempää arki on, niin sitä pidempi aika menee rauhoittumiseen kun lähden esimerkiksi reissuun tai lomalle.
Aivot eivät pääse heti lomamoodiin kun miettii tekemättömiä hommia tai jäikö kodista nyt kaikki mööpelit kondikseen. Tähän olen keksinyt oman ratkaisuni, että teen hommat kotona ja töissä niin valmiiksi kun voin ja sen pitää riittää. Koska jaksan arkea paremmin, mitä nopeammin pääsen lomamoodiin.

Pyrin lomalla ollessa tekemään asioita fiiliksen mukaan, enkä niinkään suorita ja suunnittele päivää pidemmälle jos ei ole pakko. Kun loma lähestyy loppuaan, tiedän jo siitä tunteesta, että loma on onnistunut kun on ihanaa palata kotiin.

Olen aina ollut luonteeltani enemmän hiljaisempi ja ujo joissain asioissa. Harkitsen yleensä sanojani, mutta voin puhua myös spontaanisti aiheista, jotka minua kiinnostaa.

Huumori tuo tietynlaisen keveyden päivään ja olisihan arki paljon ankeampaa ilman työkavereita jotka tsemppaavat ja tukevat.
Nauraminen saa kehossa liikkeelle hyvänolon tunteen ja se lisää luottamusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kun huomasin, että miehelläni on samantyylinen huumorintaju kanssani niin ei ollut epäilystäkään että en viihtyisi tämän miehen seurassa.

Elämää ei kuljeta koko ajan hymyssä suin, eikä pidäkään kulkea.
Mutta olen huomannut sen, että pieni pilke silmäkulmassa ja avoin mieli elämää kohtaan saa elämän maistumaan paremmalta.
Jokainen tapaamani ihminen on opettanut minulle jotain elämästä. Kun pysähtyy kuuntelemaan vierustoveriaan, niin sieltä voi aueta sellaisia juttuja mitä ei itse ole hoksannutkaan. Ulkonäkö ei kerro meistä kuin pintaraapaisun mitä olemme sisältä.
Me olemme kaikki sisältä kauniita halusit sitä tai et. Mutta se miten toimimme ajatustemme pohjalta, voi tehdä meistä vähemmän kauniita ja kaikkia ihmisten tekosia en voi edes järjellä ymmärtää. Mutta jos toimit sydämestäsi käsin oikein, niin voiko se olla väärin?
Näitä välillä pohdin. Joskus teen virheitä ja joskus onnistun. Se on elämää.

Elämää on myös ymmärtää ja kuulla toista ihmistä, vaikka välillä ihan kasvotusten arjen kiireessä ja kesken kahvitauon. Se pikainen läheisen kuuleminen voi sillä hetkellä merkitä tälle ihmiselle enemmän kuin osaa kuvitellakaan.

Kuunnellaan, välitetään ja arvostetaan muita sellaisina kuin he ovat. Käytöksesi muihin ihmisiin toimii yleensä kuin peilikuva, eli niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan pitää niin paikkansa.

Olet niin köyhä, jos mielesi ei ole avoin.
Tähän lauseeseen on hyvä lopettaa.

Terveisin Jonna

Mietin tässä aihetta seuraavaan blogiini ja päätin kirjoittaa omista syömisistäni ja miksi syön niin kuin syön.
Tilasin netistä ensimmäisen ruokavalion vuonna 2010, jota aloitin silloin säännöllisesti noudattamaan. Olin syönyt tätä ennen jo säännöllisesti, mutta en kuitenkaan kahta lämmintä ateriaa päivässä. Käyn salilla ja halusin ruokavalion, joka tukisi tavoitteita.
Huomasin aika äkkiä, että jaksan paremmin, kun söin kunnolla puhdasta ruokaa. Tähän tunteeseen jäin niin sanotusti koukkuun. Lopulta hoksasin, että kun syön puhdasta ruokaa riittävästi niin treenipainot nousevat, palautuminen nopeutuu, nukun sikeämmin, kehoni tiivistyy, mieli on virkeämpi ja sairastelen vähemmän. Siis miksi en palannut entiseen ruokavalioon niin syy on tuossa. Kaiken tämän lisäksi, kun liikun ja syön säännöllisesti voin syödä herkkuja ainakin kerran viikossa tai silloin kun tekee niitä mieli. Silti kehityn. Kunpa muutkin ihmiset, jotka kamppailevat ylipainon kanssa tajuaisivat tämän. Tässä on kyse loppupelissä aika pienistä valinnoista.

Aloitan aamupalan syömällä kaurapuuroa ja pyrin puuron kanssa syömään marjoja tai yksi lempparini on banaani. Syön viisi kertaa päivässä ja koostan joka aterialle proteiinit, hiilihydraatit ja rasvat oikeassa suhteessa tukemaan tavoitteita.
Syön siis aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Lähes aina samalla kaavalla. Jos kyllästyn johonkin ruokaan, niin vaihtelen lihoja ja kasviksia ja teen niistä erilaisia komboja.
Tällä hetkellä kun olen kisavalmennuksessa Matti Halosella, niin Matti tekee minulle henkilökohtaisen treeniohjelman ja ruokavalion. Kun saa ohjeet alan gurulta, niin ei epäile niiden toimivuutta. Olen oppinut Matilta paljon ravitsemuksesta ja oppimatka vielä jatkuu.

Olemme ihmisinä yksilöitä, mutta tarvitsemme kuitenkin samat ravinnot ruoasta jokainen, jos mielimme jaksaa arjessa. Jos sairastumme pitäisi pyrkiä syömään normaalisti, että se turvaisi energian saannin ja elimistöllä olisi näin enemmän energiaa taistella pöpöjä vastaan. Ainahan kipeänä ei ruoka maistu, mutta nestettä pitäisi nauttia kuitenkin. Tämä on minun ajatukseni asiasta.

Ajattelin joskus nuorempana, että jos syö vähemmän niin laihtuu. Tämä pitää osittain paikkansa. Mutta kuka jaksaa pidemmän päälle jos syödään joka päivä kuin pikku linnut.
Toki siihenkin tottuu, mutta se ei ole pidemmän päälle terveellistä. Ruokaan ja syömiseen olisi hyvä löytää kultainen keskitie joka tukee elämäsi jokaista osa-aluetta. Voisin sanoa, että ruoasta pitää nauttia ja parhaiten se toimii kun saadaan siitä hyvä olo!

Makoisia hetkiä hyvän ruoan parissa toivottelee Jonna!